2015/09/12

not a fool for you anymore


blogilance1blogilance6blogilance11blogilance5blogilance8blogilance9blogilance10blogilance12       model and photographer for me @shannaejaybee
Hurlumhei! Viikonloppu lähtenyt käyntiin tavallista rauhallisemmin, ei liikaa hurvitteluja meikäläiselle nyt. Huomenna olis kyllä tarkotus järjestää semmone pieni brunssi muutamalle kaverille, mutta muuten tää meneekin aikalailla itteään parannellessa. Perthiläiset on kaikki tänä viikonloppuna ihan futis meiningeissä, mutta mä en oo oikein vieläkään päässyt kiinni tohon paikalliseen urheilukulttuuriin. Ei sen puoleen, että Suomessakaan olisin erityisen messissä ollut..muistan kun Suomi voitti jääkiekon MM-kultaa ja mä olin kotona katsomassa leffaa autuaan tietämättömänä koko matsista :-D

No mutta kuitenkin! Kuinka kivoja on nää kuvat hei?! Jos kukaan teistä on ikinä tällä puolella Australiaa, piipahtakaa ihmeessä päiväretkelle Lanceliniin - noi hiekkasärkät on ihan näkemisen arvoset ja tietysti hyvä kuvausspotti. Sielläpäin on myös kauniita rantoja ja sen semmosta! Me aateltiin lähteä sinne telttailemaan joku kerta kun säät sallii..

Ei kai mulla mitään ihmeempää tänään, moro moro! xx


2015/09/11

Queens Gardens photoshoot, Perth

shannaepuistopieni1shannaepuistopieni11shannaepuistopieni6shannaepuistopieni3shannaepuistopieni5shannaepuistopieni7shannaepuistopieni9hannaepuistopieni12shannaepuistopieni14shannaepuistopieni2

Huomenta! Meikäläinen on parasta aikaa duunissa aivan kuumehouruisena..ei kiva. Yritä tässä nyt sitten myydä jotain yli tonnin huonekaluja kun pää on niin täynnä räkää ettei ajatus luista suuntaan jos toiseenkaan :-D Lähin sitten tylsyyksissäni käymään läpi jotain mun luonnoksiin tallennettuja kuvia ja törmäsin näihin! Luulin, että olin jo julkaissut nää mutta en sitten vissiin haha..Otettiin näitä kuvia Shannaen kanssa tossa jokunen aika sitten ja näistä tuli kertaheitolla ihan mun lemppareita!! Miten sitä jotkut osaakin olla kameran edessä niin luonnolisesti..mä kun pääsen kameran eteen niin puolet on jotain naaman irvistelykuvia tai muuten vaan tosi outoja. Ihmettelen miten toi poseeraaminen ei oo tässä kuuden bloggaamisvuoden aikana parantunut muttah....aina ei voi voittaa :-D 

Seuraavaksi aattelin postailla lisää näitä Lancelin kuvia ja yrittää saada aikaseks sen lukijoiden blogit postauksen. Oon käynyt niistä suurimman osan läpi, mutta niitä oli niin paljon että prosessi on vielä vähän kesken. Tarkoituksena olis myös rustailla enemmän Aussi aiheisia postauksia (työnhausta, kulttuurista yms.) sillä saan aiheeseen liittyen niin paljon sähköposteja etten oo puoliinkaan ehtinyt vastaamaan (sori tyypit!!)

Että semmosta. Hyvät viikonloput kaikille xx

2015/09/10

ystävät lähellä ja kaukana

nightveera1bokehillalpuistossacityaurinkojoellaveeraa

Moi! Ensinnäkin kiitos hirmuisesti kaikille jotka muistelivat viime postauksessa vanhoja tai ihan vaan heittivät kommenttia kehiin - oli kiva huomata että siellä ruudun toisella puolella on vielä vanhojakin seuraajia vuosien takaa! :-) Tuli itellekin aika paljon muistoja mieleen ja etenkin tuli muisteltua sitä innostusta mikä bloggaamiseen silloin oli! Ei sillä ettenkö edelleen tykkäis tehä tätä, mutta olihan se erilaista silloin 5 vuotta sitten kun homma oli vielä niin uutta ja jännittävää. Nykyään tää blogi on niin normaali osa mun 'habitusta' (hienoja sanoja tänään kuumehouruissa) etten oo koskaan edes harkinnut bloggaamisen lopettamista. 

Välillä musta kyllä tuntuu että oon pahan kerran tipahtanut tästä nykyisen sosiaalisen median kelkasta. Tajusin justiinsa etten oo esimerkiksi päivittänyt mun Indiedaysin profiilia kolmeen vuoteen ja siellä lukee edelleen, että oon 18-vuotias graafisen suunnittelun opiskelija..fail..haha

Nykyään on niin paljon kaikkia yhteistyöjuttuja sun muita mitä ihmiset tekee ja tuntuu että oon ihan ulkopuolinen noissa jutuissa. Tavallaan olis kiva viedä tätä blogia johonkin suuntaan, mutta toisaalta oon niin kiinni mun normaalissa elämässä täällä, että en ehdi paljon koneella istumaan ja tommosia asioita miettimään. Pitkään stressasin mielessä, että pitäis tehä enemmän jotain, mutta tajusin että nautin tästä just tälleen. Kai se on ihan hyvä näinkin.

Eniveis! Tän postauksen kuvat mulla oli tallennettuna luonnoksiin ja ne sijoittuvat johonkin viime vuoden loppupuolelle. Oltiin just silloin mun ystävän Veeran kanssa vuokrattu oma yhteinen kämppä ja siemailtiin sen kunniaksi viiniä puistossa. Tää kyseinen puisto oli ihan kivenheiton päässä meidän kämpästä ja ei voitu muuta kuin fiilistellä sitä, että nää maisemat oli meidän kotihuudit. Me ei oikeastaan tunnettu Veeran kanssa kovin hyvin ennen kämppiksiksi ryhtymistä - oltiin tutustuttu vuosia aikaisemmin Espanjan Fuengirolassa, mutta yhteydenpito oli sen jälkeen jäänyt vähemmälle. Tiesin kuitenkin, että me sovittais hyvin saman katon alle asumaan ja pistettiin siinä sitten vuokrasoppariin nimet alle. Oikeessahan mä olin - meillä oli ihan hiton eeppisiä aikoja yhdessä. Sekotettiin siihen soppaan vielä yks suomalainen muija lisää ja loppu onkin historiaa. Meidän kimppakämppä näki kaiken Tinder bileistä parisuhteiden kukoistamiseen, mutta valitettavasti tän enempää en viitsi täällä tällä kertaa avata haha..Jotkut tarinat on vaan parempi jättää asianomaisten tietoon..

Nykyään meidän tiet on kuvien vaaleaverikön kanssa erkaantuneet, kun Veera lähti mansikoita ja ties mitä poimimaan toiselle puolelle Australiaa. Melkeinpä viikoittain me silti harrastetaan meidän maratoonipuheluita missä vaihdetaan kaikki kuulumiset isoista asioista pienimpiinkin. Toisaalta joskus saattaa vierähtää vaikka kuukausikin, eikä ehditä kunnolla juttelemaan. Mulla on vähän samanlainen suhde mun kaikkien ystävien kanssa- parhaimmat kamut tietää siitä, ettei kokoajan tarvi olla yhteydessä, mutta silti joka kerta kuulumisia vaihtaessa tuntuu, kuin ei olis päivääkään kulunut. Tiesin jo ennen Australiaan muuttamista, että mun parhaimmat ystävät säilyy, eikä meidän ystävyys mihinkään katoa, vaikka vuosi edellisestä näkemisestä vierähtäisikin. Tää saattaa olla osasyy siihen, miksi uskalsin lähteä niinsanotusti "tyhjän päälle" maailman toiselle puolelle - tiesin että mut otetaan avosylin vastaan jos ikinä päättäisin palata. 


Arvostan mun kaikki ystäviä yli kaiken ja oon niin kiitollinen, että mulla on niinkin paljon huippuja tyyppejä mun elämässä! Välillä voisin itse olla parempi ystävä ja pitää paremmin yhteyttä, mutta onneks mun kamut tietää, että en oo ikinä nenä kiinni puhelimessa tai tietokoneessa vaan yritän olla läsnä siinä kulloisessakin hetkessä missä kulloinkin oon. Surullisinta mun mielestä on nähdä ihmisiä kahvilla kavereidensa kanssa, mutta molemmat on puhelimiinsa liimautuneita eikä edes kunnossa huomio toisiaan. Tuntuu, että meidän sukupolven ongelma on se, että ei osata olla läsnä. Aina pitää olla jossain sosiaalisessa mediassa kertomassa muille kuinka sitä nyt tehdään sitä ja tätä. 

Ymmärrän, että on kiva jakaa instagramiin sun muihin medioihin niitä elämän pienimpiäkin arkipäiväisiä ilonaiheita ja ei siinä mitään - kunhan se koko mahtava hetki ei mene siihen kuinka yrität valita parhainta filtteriä teidän skumppalasikuvaan. Monilla tuntuu menevän se ihan oikea elämä ohi kun eletään vaan sen somen kautta. Parhainta olisi, jos voisi ikuistaa jotain kaunista ja palata niihin hästägeihin sitten vasta myöhemmin kun on yksin eikä siinä tärkeimmässä seurassa. Silloin voi rehellisesti sanoa, että "olipa ihan parhautta!" 

Olkaa läsnä ihmiset. Kiitos, kettu kuittaa.