Jihaa! Tänään oon sitten saanut tutkintotodistuksen kouraani, pari skumppalasillista ja illallisen ravintolassa - can't complain! Huomenna pilheeet sitten jatkuvatkin yo-kekkereiden merkeissä. On tää kaksoistutkinto niin rankkaa kun joutuu kahtena päivänä juhlia ;-D Ainut hieman masentava fakta on kyllä se, että joudun laittamaan herätyksen about kuudeksi aamulla, jotta ehditään laittaa mun tukka ja meikki. Meillä alkaa nimittäin jo ennen yhdeksää yhteiskuvaus..silmäpussit saletisti kaikilla siinä, heh! Nyt vähän iltateetä ja uutta kirjaa alottelemaan-->ps. onnittelut kaikille tänään valmistuneille!!
Jotkut varmaan muistavatkin kun postasin jokunen aika sitten kuvan mun uudesta kirpparilöydöstä. En oo ennen eilistä käyttänyt sitä, vaikka monesti on tehnyt mieli..en vaan jotenkin osannut yhdistää sitä vaikka se onkin ihan tavallinen paita! :-D Tai en tiiä kuinka tavallinen se nyt on, kun ilmeisesti se on jonkun mummon yöpaitana toiminut, hehe..tuunailin sitä laittamalla parit niitit paidan yläsaumoihin, mutta ne ei nyt näissä kuvissa näy. Muut photot on aikalailla vaan jotain vanhoja random räpsyjä!
Kaikki lähti siitä, kun tammikuussa aloin ihan tosissaan miettimään mitä mä haluan tehdä valmistumisen jälkeen. Olin pitkään ajatellut, että lähettäis silloisen poikaystävän kanssa ulkomaille yhdessä jatkamaan meidän alan opintoja. Maailmalle lähtö valmistumisen jälkeen oli siis ihan "itsestäänselvää" mulle jo ajat sitten, mutta se kenen kanssa lähen ja minne, muuttui matkan varrella.
Mulle tuli sitten siinä alkuvuoden aikana sellainen olo, että opiskeluiden jatkaminen suoraan tän kaksoistutkintourakan jälkeen olisi ihan liian epämieluista ja uskon, että mun motivaatio istua taas koulun penkillä olis ollu ihan nollissa. Mulle tuli myös sellanen fiilis, että haluan vielä olla yksin ja pärjätä ihan omillani. Reissuun lähteminen yksin tarkoittaa myös sitä, että saa mennä just minne haluaa ja kuunnella vaan niitä omia mielihaluja matkan keston, päämäärän ja tavoitteiden suhteen. 
Aloin etsimään tietoa Ausseihin lähdöstä jo helmikuussa ja selvittämään mitä kaikkea pitää hoitaa ennen matkaa. Ahkeran googlailun ja lueskelun myötä mun päätös lähdöstä vain vahvistui. Ja miksi siis Australia? Yksi suurimmista syistä oli kieli, sillä en osaa muita kieliä yhtä hyvin kuin englantia. Oon ollut englanninkielisessä leikkikoulussa sekä peruskoulussa "enkkuluokilla". Vaikka oonkin reissaajaluonne ja tykkään kaikesta uudesta reissailuun liittyen, niin uuden kielin opettelu ei mun mielestä oo erityisen kiinnostavaa :-D Mulle on tärkeintä että mua ymmärretään ja että mä ymmärrän muita! Silloin kun olin Espanjassa sen 2kk niin en oppinut mitään muuta, kuin tilaamaan puoli kiloa kanaa kaupassa sekä sen, mikä on pussi espanjaksi...selkeesti innostusta havaittavissa tässä kielien opiskelussa...haha
Ja hei, se ilmasto tietenkin! Oon vilukissa henkeen ja vereen, joten se Australian lämpö oli myös yks erittäin houkutteleva tekijä ratkaisun tekemisessä. Myös se, että siellä on paljon muitakin reissaajia ja että töitä löytää kuulemma suhteellisen helposti, oli ratkaisevia tekijöitä. En oo myöskään koskaan kuullut, että kukaan olisi tullut sieltä takaisin ja sanonut "olisinpa jättänyt lähtemättä". Australiassa kiehtoo myös se, että siellä on niin omanlainen meininki - ihan vaan jos miettii niitä elukoitakin siellä!
Silloin kun olin ne lentoliput hommannu ja vähän matkasta täällä jo vihjailinkin, niin multa kysyttiin oonko mitä töitä sinne lähössä tekemään. Silloin mulla ei vielä ollut mitään hajua mistä saisin töitä/missä asuisin yms. Mulla oli vaan menolippu ja Working Holiday viisumi vuodeksi. Lähdön lähestyessä aloin katselemaan netistä kimppakämppien huoneiden vuokrahintoja ja vähän kyselemään hintatasosta Perthissä (kaupunki mihin suuntaan ainakin aluksi). Selvisi, että siellä on suhteellisen kallista asua ja pelkäsin, että jos en saa heti töitä, mun kaikki säästöt hupenisi niihin asumiskuluihin. Silloni päätin, että meen ainakin aluksi aupairin hommiin ja etsisin sitten ihan rauhassa muita töitä, kun siltä tuntuu. 
