2015/09/10

ystävät lähellä ja kaukana

nightveera1bokehillalpuistossacityaurinkojoellaveeraa

Moi! Ensinnäkin kiitos hirmuisesti kaikille jotka muistelivat viime postauksessa vanhoja tai ihan vaan heittivät kommenttia kehiin - oli kiva huomata että siellä ruudun toisella puolella on vielä vanhojakin seuraajia vuosien takaa! :-) Tuli itellekin aika paljon muistoja mieleen ja etenkin tuli muisteltua sitä innostusta mikä bloggaamiseen silloin oli! Ei sillä ettenkö edelleen tykkäis tehä tätä, mutta olihan se erilaista silloin 5 vuotta sitten kun homma oli vielä niin uutta ja jännittävää. Nykyään tää blogi on niin normaali osa mun 'habitusta' (hienoja sanoja tänään kuumehouruissa) etten oo koskaan edes harkinnut bloggaamisen lopettamista. 

Välillä musta kyllä tuntuu että oon pahan kerran tipahtanut tästä nykyisen sosiaalisen median kelkasta. Tajusin justiinsa etten oo esimerkiksi päivittänyt mun Indiedaysin profiilia kolmeen vuoteen ja siellä lukee edelleen, että oon 18-vuotias graafisen suunnittelun opiskelija..fail..haha

Nykyään on niin paljon kaikkia yhteistyöjuttuja sun muita mitä ihmiset tekee ja tuntuu että oon ihan ulkopuolinen noissa jutuissa. Tavallaan olis kiva viedä tätä blogia johonkin suuntaan, mutta toisaalta oon niin kiinni mun normaalissa elämässä täällä, että en ehdi paljon koneella istumaan ja tommosia asioita miettimään. Pitkään stressasin mielessä, että pitäis tehä enemmän jotain, mutta tajusin että nautin tästä just tälleen. Kai se on ihan hyvä näinkin.

Eniveis! Tän postauksen kuvat mulla oli tallennettuna luonnoksiin ja ne sijoittuvat johonkin viime vuoden loppupuolelle. Oltiin just silloin mun ystävän Veeran kanssa vuokrattu oma yhteinen kämppä ja siemailtiin sen kunniaksi viiniä puistossa. Tää kyseinen puisto oli ihan kivenheiton päässä meidän kämpästä ja ei voitu muuta kuin fiilistellä sitä, että nää maisemat oli meidän kotihuudit. Me ei oikeastaan tunnettu Veeran kanssa kovin hyvin ennen kämppiksiksi ryhtymistä - oltiin tutustuttu vuosia aikaisemmin Espanjan Fuengirolassa, mutta yhteydenpito oli sen jälkeen jäänyt vähemmälle. Tiesin kuitenkin, että me sovittais hyvin saman katon alle asumaan ja pistettiin siinä sitten vuokrasoppariin nimet alle. Oikeessahan mä olin - meillä oli ihan hiton eeppisiä aikoja yhdessä. Sekotettiin siihen soppaan vielä yks suomalainen muija lisää ja loppu onkin historiaa. Meidän kimppakämppä näki kaiken Tinder bileistä parisuhteiden kukoistamiseen, mutta valitettavasti tän enempää en viitsi täällä tällä kertaa avata haha..Jotkut tarinat on vaan parempi jättää asianomaisten tietoon..

Nykyään meidän tiet on kuvien vaaleaverikön kanssa erkaantuneet, kun Veera lähti mansikoita ja ties mitä poimimaan toiselle puolelle Australiaa. Melkeinpä viikoittain me silti harrastetaan meidän maratoonipuheluita missä vaihdetaan kaikki kuulumiset isoista asioista pienimpiinkin. Toisaalta joskus saattaa vierähtää vaikka kuukausikin, eikä ehditä kunnolla juttelemaan. Mulla on vähän samanlainen suhde mun kaikkien ystävien kanssa- parhaimmat kamut tietää siitä, ettei kokoajan tarvi olla yhteydessä, mutta silti joka kerta kuulumisia vaihtaessa tuntuu, kuin ei olis päivääkään kulunut. Tiesin jo ennen Australiaan muuttamista, että mun parhaimmat ystävät säilyy, eikä meidän ystävyys mihinkään katoa, vaikka vuosi edellisestä näkemisestä vierähtäisikin. Tää saattaa olla osasyy siihen, miksi uskalsin lähteä niinsanotusti "tyhjän päälle" maailman toiselle puolelle - tiesin että mut otetaan avosylin vastaan jos ikinä päättäisin palata. 


Arvostan mun kaikki ystäviä yli kaiken ja oon niin kiitollinen, että mulla on niinkin paljon huippuja tyyppejä mun elämässä! Välillä voisin itse olla parempi ystävä ja pitää paremmin yhteyttä, mutta onneks mun kamut tietää, että en oo ikinä nenä kiinni puhelimessa tai tietokoneessa vaan yritän olla läsnä siinä kulloisessakin hetkessä missä kulloinkin oon. Surullisinta mun mielestä on nähdä ihmisiä kahvilla kavereidensa kanssa, mutta molemmat on puhelimiinsa liimautuneita eikä edes kunnossa huomio toisiaan. Tuntuu, että meidän sukupolven ongelma on se, että ei osata olla läsnä. Aina pitää olla jossain sosiaalisessa mediassa kertomassa muille kuinka sitä nyt tehdään sitä ja tätä. 

Ymmärrän, että on kiva jakaa instagramiin sun muihin medioihin niitä elämän pienimpiäkin arkipäiväisiä ilonaiheita ja ei siinä mitään - kunhan se koko mahtava hetki ei mene siihen kuinka yrität valita parhainta filtteriä teidän skumppalasikuvaan. Monilla tuntuu menevän se ihan oikea elämä ohi kun eletään vaan sen somen kautta. Parhainta olisi, jos voisi ikuistaa jotain kaunista ja palata niihin hästägeihin sitten vasta myöhemmin kun on yksin eikä siinä tärkeimmässä seurassa. Silloin voi rehellisesti sanoa, että "olipa ihan parhautta!" 

Olkaa läsnä ihmiset. Kiitos, kettu kuittaa.

17 comments:

  1. Oh mitkä kuvat! Välittömästi muistan ton illan, ihme et ei näy ripaustakaan glitteriä näissä otoksissa :DD hyvää tekstiä, hiffaan 100% mitä joka lauseella tarkotat. Otetaan lisää "nopeita catch uppeja" ens viikolla! <3 xx

    ReplyDelete
    Replies
    1. ainii ne glitterit! hohohohoohoho :D ja hei tarviin update niistä treffeistä (?!)

      Delete
  2. Anonymous10/9/15 11:58

    ily ily kripuli <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. stuubeliko se siellä kirjottelee! ily <3

      Delete
  3. Anonymous10/9/15 15:30

    oot paras

    ReplyDelete
  4. Hei aivan mahtava postaus! Itekin reissaan tosi paljon ja aina yritän olla stressaamatta sitä miten ystävät automaattisesti vaan valuu pois elämästä kun ei kerkee fyysisesti nähdä tai osaa pitää yhteyttä, mutta ehkä just ne tärkeimmät sitten jää :) Tuosta blogin eteenpäinviemisestä, tykkään lukea semmosia blogeja jotka on edelleen vähän "kotikutosia" hyvällä tavalla, siis niin ettei blogissa oo mainontaa tai mitään vastaavaa, se jotenkin häiritsee. Sun blogi on ihana et jatka samaan malliin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. kotikutoisia! ihana sana! :D joo ehkä tää on just semmonen hihi..

      Delete
  5. jestas mitä kuvia! oot ihana<3

    ReplyDelete
  6. <3 <3
    Skype pian

    ReplyDelete
    Replies
    1. saitko mun snäpin tänään?? oon koko illan himassa kipeenä nii mul on aikaa vaikka maratooniskypeen! :D <3

      Delete
  7. Anonymous11/9/15 00:07

    Inhottavaa olla tämmönen pilkunviilaaja, mutta mun on pakko huomauttaa et lahtelainen kirjotetaan pienellä alkukirjaimella! :D

    ReplyDelete
  8. hehe huomaa kyllä, että mulla alkaa puskee se englanninkielinen kirjotustyyli läpi! Täällähän kirjotetaan noi kaikki kansalaisuudet sun muut isolla..hups hups hyvä kun huomautit!! :D

    ReplyDelete
  9. AAMEN! Ensinnäki et jep, tosi ystävät pysyy välimatkasta huolimatta :) Niin ne kaverit jotka oot tuntenu nuoruudesta asti, mutta myös neki jotka oot tavannu toisella puolella maailmaa.
    Mut tää some juttu on just sitä mitä mä oon miettiny viime aikoina...välil tuntuu et elämää eletään vaan sen takii et saadaa siisti kuva instagramiin tai hauska snapchatti. Kyllä, myönnän et itekin osaan olla hullu someaddikti, mut nyt ku puhelimes ei oo muuta ku vaa facbook ja whatsapp, tunnen et pystyn olee helposti ilman puhelinta, Pystyn keskittymään vaan kyseiseen hetkeen ja nauttimaan siitä. Vanhoina ja ryppysinä, kukaan ei muistele "hei vitsit muistaks sen snapchatin" tai "hei se sika siisti instagram kuva ku oltiin 20v!!" :D nääääh!!! ne on ne hetket jotka tekee asioista muistelemisen arvosen! ;)

    Mut joo... ei mulla muuta! :D

    PS: Krista se sun lähettämä paita ei ikinä sit päätyny Melbournee, mut voidaan siitä sit jutella erikseen hahaha!! :D

    ReplyDelete
  10. Aahahahaahaaa kommasinkohan äsken vahingos faijan google-tunnareil, jotka se oli jättänyt auki koneelle!

    ReplyDelete
  11. Ihana postaus! Voin samaistuu niin täysillä, niin noihin somejuttuihin kuin muutenkin. Ite asuin viime vuonna ulkomailla ja nyt suuri osa kavereista taas on maailmalla, kun ite oon Suomessa.

    Ja mun mielestä tää blogi on ihan mahtava just näin <3

    ReplyDelete

Kamerakalusto: Canon EOS 50d ja 50mm 1.4 objektiivi

-Käytän Photoshop CS 5 ohjelmaa kuvien käsittelyyn!