Kukkuluuruuuuu onko täällä enään ketään? *kaikuu tyhjyyteen*
Nohhhh voihan tätä vaan omaksikin iloksi kirjottaa (lol) joten eiköhän lähetä avaamaan lankakerää..
Mitä Mitä mulle kuuluu?
Puoltoista vuotta ehtinyt vierähtää viimesimmästä postauksesta ja piti ihan itekkin käydä noi mun viimesimmät jaarittelut lukemassa että muistaisin missä mennään ja mitä te tiedätte mun kuulumisista. Aloin ihan ääneen nauramaan kun luin mun selostusta
viisumihakemuksen sisäänlaitosta...voi kumpa olisin silloin tiennyt millanen rumba siitä oikeesti koituukaan ja että puolentoistavuoden jälkeen mä
edelleen saan odottaa vastausta!! Tai siis ensimmäisen vastauksenhan mä sain tossa helmikuussa kun mun viisumihakemus alunperin hylättiin. Mulla kävi nimittäin sen verran huono tuuri, että kaikkia lakisäädöksia (ja muuta virallista liiba laabaa) oli just muutettu ja käytännössä katsoen maahanmuuttovirasto oli päättänyt kaikki kyseiset viimusihakemukset (työsponssi viisumit siis) peruuttaa ja katsoa sitten kuinka moni siitä päätöksestä valittaa yms yms.
No meikäläinenhän ei siis hevillä luovuta (perkele!! Suomalaisella sisulla!!) ja maksoin itseni taas kipeäksi siitä, että sain "luvan" kyseisestä päätöksestä valittaa ja nyt sitten odotellaan vielä about vuosi, että tää mun hakemus menee uudestaan käsittelyyn..HOHHOIJAA on kyllä semmosta rahastusta tää homma mutta minkäs teet.
Ei auta itku markkinoilla (ihana suomalainen sanonta haha) ja eteenpäin porskutetaan. Viisi vuotta (VIISI!!) tulee kohta täyteen siitä kun pakkasin kamani yhteen isoon siniseen matkalaukkuun ja tänne päin maapalloa suunnistin. Kohta tulee myös kolme vuotta täyteen siitä, kun oon viimeksi Suomessa naamani näyttänyt (sori äiti). Härreguuud onhan se aika pitkä aika. Miksi lentoliput on niin kalliita? Haluisko joku sponssata mulle meno-paluu tiketit? Finnair? Anyone? Olisin ihan valmis kirjottamaan jonkun häikäisevän ylistys sponssipostauksen tästä aiheesta heh-heh.
Mitäs muuta uutta! Aika paljon on ehtinyt tapahtua ja samaan aikaan eipä juuri mitään. Arki rullaa ihan tavaliseen tapaan - töissä täyspäiväsesti täällä vaatekaupalla, jonka lokaatio on itseasiassa reilu vuosi sitten muuttunut. Nyt tää putiikki on sellasessa ihanassa vanhassa rakennuksessa (kivijalka putiikiksiko niitä Suomessa kutsutaan??) joka on parin kivan kahvilan vieressä tässä North Fremantlessa. Oon tykännyt tosi paljon olla täällä ja oon tutustunut kaikkiin alueen tyyppeihin tosi hyvin ja niiden kanssa aina lounastauolla vaihdetaan kuulumisia. Semmonen kiva yhteishenki on just se mikä tekee tästä duunista vähän mielenkiintosemman. Ei työkuvioista sitte sen enempää,
all good sillä saralla.
Auringonlaskun aikaan meidän läheisellä joella kahlailemassa
Muuttohommiksi mulla meni tossa reilu vuosi sitten asumispaikan suhteen, kun halusin olla lähempänä mun uutta duunipaikkaa ja Fremantlessa päin asuminen oli aina kiinnostellut muutenkin. Mulla sattui just olemaan vuokrasoppari loppumassa kun sain tiedon uuden putiikin avaamisesta, joten päätin että jätän mun asunnon (missä olin about 1.5 vuotta) taakse ja pakkaan kimpsut ja kampsut jälleen kerran. Tällä hetkellä asun tosi kivassa kaksikerroksisessa talossa yhen aussimimmin kanssa. Ollaan vähän erilaisia, mutta tullaan kuitenkin tosi hyvin juttuun ja aina töistä kotiin tullessa kiva rupatella päivän kuulumia yms. En tosiaankaan osais enää kuvitellakkaan, että asuisin yksin jossain pienessä kämpässä..tää aussitapa elää kämppisten (yleensä useampiankin kuin 1-2) kanssa sopii mulle tosi hyvin sillä oon tosi sosiaalinen ja tykkään että on ihmisiä ja kavereita ympärillä. Tietysti välillä on kiva vaan linnoittautua omaan huoneeseen lukemaan kirjoja mutta
you know what I mean..
Minä ja Emma ikuistettuna polaroidille Safian keikan jatkoilla
Parasta mun nykyisessä asuinpaikassa on kyllä naapurit! Mun kaveri Emma muutti melkeinpä samantien mun jälkeen ihan mun viereiseen taloon ja meistä onkin sen kämppiksen, Emman ja mun kämppiksen kanssa tullut tosi tiivis poppoo. Me kuljetaan toistemme taloista vaan sisään ja ulos ja meidän naapuruston muut ihmiset on ihan hämmentyneitä että kuka nyt asuukaan ja missä talossa :-D
Viini maistuu edelleen.
Mitäs muuta uutta! Nooooh äidin toiveiden vastaisesti oon taas mennyt ottamaan lisää tatskoja..haha ooopps. Löytyy sormitatskaa, vasemmassa kädessä Vance Joyn lyriikoita (riptide aina ja ikuisesti mun lemppari kappale) ja kyljessä kahvipannu (kyllä, luit oikein. Ei kuitenkaan mikään Moccamaster vaan semmonen mutteripannu hahah) ja nyt kuukausi sitten otin Balilla yhen isomman selkätatuoinnin missä pari merenneitoa hengailee. Näitä ehkä vilkkuu jossain tulevissa postauksissa enemmän, who knows.
Lenkkimaisemat kun lenkkeilen joen vartta pitkin.
Mun instagrammia seurailleet onkin varmaan aika hyvin kärryillä näistä mun jokapäiväisistä jutuista mutta kiva päästä avaamaan vähän enemmän täällä blogissa näitä mun toilailuita. Mun täytyy nyt vaan oikeesti päästä takasin tähän vireeseen ja alkaa säännöllisesti postailemaan. En kyllä tiiä lukeeko kukaan enää blogeja ja mitä blogimaailmaan kuuluu, ite en oo seuraillut enään vuosiin kenenkään juttuja eli ehdotuksia kehiin ketä te seurailette ja mistä mä oon jäänyt paitsi?? Ei ihmekään kun mun kaverit kutsuu mua tynnyrissä kasvaneeksi kun en ikinä tiiä mistään mitään!
Sydneyn kuuluisa Coca-Cola maamerkki oli uusittu mun suureksi järkytykseksi
Muutamia minireissuja on tässä tullut tehtyä, kun eron jälkeen tuntui että kappas kummaa, meikäläisellähän on vihdoinkin viikonloppuisin aikaa tehdä ja nähdä sellasia juttuja mitkä just itteensä kiinnostaa. Viime syksynä kävin vihdoin ja viimein ekaa kertaa Melbournessa, uutta vuotta vietin Balilla parhaiden ystävien kanssa, pääsiäisviikonlopun sekoilin Sydneyssä ja nyt kuukausi sitten tulin takaisin taas uudelta Balin reissulta. Näiden lisäksi tullut muutamia viikonloppu roadtrippejä pyöräytettyä ja onhan tää koti Perthikin ihan jees (etenkin kesällä). Nyt täällä meillä on alkanut talvi pitkän lämpimän kevään jälkeen ja vettä tulee kun esterin perseestä..pitää varmaan ettiä kumpparit ja sadetakit varastosta pikkuhiljaa.
Meidän "kotiranta" hengailut Emman ja Emmyn kanssa.
Tää rantakuva tuo mulle niin paljon kesämuistoja mieleen ai ettäh! Juotiin viiniä auringonlaskuun asti ja käytiin kuunvalossa uimassa. Tälläset hengailut on mun yksiä lempparimuistoja kesältä ja jossain vaiheessa taidettiin käydä viikon jokaisena päivänä rannalla uimassa - joskus ennen töitä tai sen jälkeen, joskus molempina haha.. Tähän rannalle hurauttaa meiltä pyörällä about 5min joten ei voi valittaa.
Teitä lukijoita saattaa ehkä kiinnostaa myös että
mikä ero miksi?? Tai mua ainakin kiinnostais jos seuraisin jonkun blogia haha mutta mä oonkin vähän tällänen utelias sielu... :-D Valitettavasti tähän ei oo mitään sen mehevämpää stooria tarjolla, vaan kaikki meni erinomaisesti siihen päivään saakka, kun tajuttiin kahden vuoden seurustelun jälkeen kysyä toiselta vähän diipimpiä kysymyksiä siitä, että miten me nähdään meidän tulevaisuus..ei meillä sitten loppujenlopuksi ollut ihan samat kuviot mielessä ja etesuhteen ylläpitäminen alkoi tuntua hölmöltä, jos kerta meidän yhteinen päämäärä ei ollut sama. Eroa en oo kyllä kertaakaan katunut ja meillä oli tosi hauskaa sen pari vuotta - tein paljon sellasia juttuja Jaken kanssa mitä en olis varmaan yksin tehnyt ja opin myös arvostamaan itteäni ihan eri tavalla kun näki miten tärkeä sitä toiselle oli. Nykyään mun standardit kundeihin onkin niin korkealla, että kukaan tässä viimesen vuoden aikana ei oo niihin yltänyt eikä varmaan ihan hetkeen tuukkaan sellasta helmeä vastaan..Ei haittaa kyllä yhtään, sillä musta on tosi kiva olla kerrankin yksin. Näistä ajatuksista mulla olis enemmänkin kirjotettavaa, mutta sellaset diipimmät pohdiskelu postaukset jätän johonkin toiseen kertaan!
Ja sitten tälläseen semi "slaavikyykky" kuvaan onkin sitten hyvä lopettaa :-D Onnittelut jos jaksoit jopa tänne asti lukea ja kiitos jos vielä seurailet siellä ruudun toisella puolella! Ens kerralla sitten viimesen Bali reissun kuvia ja tunnelmia, siihen asti ADIOS ja laittakaan kyssäreitä jos tuli jotain mieleen mitä en tässä vielä ehtinyt avaamaan!
